Heh hee! No eipä oo montaa vuotta menny sitten edellisen päivityksen. :D Vaan onpa tässä paljon tapahtunutkin. Muutto Keski-Suomeen ja kaksi omaa ja kaksi toisen tenavaa. Et elämä on muuttunut kovasti koirillakin. Mut Taika on uskomattoman hyvin ottanut kaiken! Se antaa pienten kiivetä ittensä yli ym. Tosi hieno tyttö. Kuri on kotona nyt kovempaa ja se on auttanut myös yhteiseloa. Lenkit on jotenkin helpompia, kun nyt mennään hihnassa fleksin sijaan ja ne ei saa enää mennä edelle vaan täytyy pysyä vaunujen takana ja minun sivulla. Haukkuminen on edelleen pieni ongelma, kun sitä nyt vaan on pakko tehdä, vaik tietää ettei sais. Pitäis jaksaa joka kerta keksiä sille muuta tekemistä, niin lopettais haukkumisen hyvällä.

Liityin Jattiin eli Jyväskylän Agility Teamiin. Taikan kanssa een treenaa kunnolla, mut pääsee sekin omille treeneille joskus. Taika ei tykkää hyppimisestä, haluu vaan nameja. Kunhan välil tulee nameja hakeen putken menosta tms.

Kesä on mennyt nökäjään vähän ohi päivityksen kanssa. Kerrotaan sen verran kesän kulusta, että juoksuthan tuli molemmille yhtä aikaa, joten siinä meni monta viikkoa treeniaikaa pois. Sit on ollut työpäiviä ja kerran jopa unohdin treenit. :P Mut joitain kertoja on käyty. Unna kun on saanut hienoja kirjavia muka-pentuja, Taika on päässyt agia enempi kokeileen. Ekalla kerralla mentiin vaan muutamaa yksittäistä estettä. Viime viikolla Taika sai mennä jo kokonaisia ratoja. Unnan kanssa kun treenattiin yksitelleen kaikki esteet, Taikan kans on alotettu suoraan meidän radoista. Ja arvatkaa mitä? Se on menny hienosti!

Mä vaan edelleen tuppaan tekeen Taikalle saman, minkä Unnalle eli houkutella, pitää namia nenäs kii puomilla, vaik se vaan hidastaa Taikaa ym ym. Ohjaaja sanoikin, et 'ei sun tarvi namia siinä pitää, Taika menee sen ilmankin, se on rohkea koira'. :) Ja kepeillä se sanoi, että 'sun tarvii opetella nopeampi tekniikka, koska sulla on nyt nopeampi koira'. Siis Taika on NOPEAMPI kuin Unna!?!   :O   :D    Uskomatonta!!!! Taika, jota mä lenkillä vedän perässä, koska se ei halua kävellä, saati juosta! Se sama koira muuttuu agilitykentällä vauhdikkaaksi, äänekkääksi (haukkuu koko ajan innosta soikeena) ja iloiseksi haukuksi! Mikä muutos! Taika oikeasti juoksee esteet ihan innoissaan eikä haittaa, vaikkei estettä ole koskaan nähnytkään! Puomille meni siitä vaan. Keinua vähän meinas jännätä lopussa, mut meni hienosti. Kepit onnistuu kun vettä vaan, kunhan mä olen nopea, enkä hidasta Taikaa! Esteitten yli pomppaa korkeelta ja hirveellä innolla. Siis uskomaton koira!!!

Viime viikolla Taikaa vähän putki jännitti ja vedettiin se suoraksi. Meni hienosti. Tänään oli kaksi putkea, joista kummastakin piti mennä kaksi kertaa tän pitkän ja vaikean radan aikana. Putket oli U:n mallisia, mut kulmat kuitenkin vähän terävät. Vaikea siis. Ekalla kierroksella meni hienosti kummastakin ja nää siis ensimmäiset mutkalla olevat putket taikalla!! Silti meni. Ekat kaks meni hyvin, sit vähän jännitti ja jouduin monta kertaa lähettämään, mut joka kerta kuitenkin sit meni sinne. Alko oleen ulkona jo pimeäkin toisella kierroksella, et sekin saattoi vaikuttaa. Putki pimeni entisestään.

A-este tuli tänään ekaa kertaa. Taika meni sen vikkelästi ylös ja vikkelästi alas, kun en tajunnut himmata. Mentiin uudestaan ja sanoin ajoissa odota, niin typy osasi hidastaa vauhtia ajoissa. Jatkossa menikin sen sit itsenäisesti rauhallisesti alas, et pystyi pysähtymään. Puomin kontaktillakin pelkkä seis sana riittää niin Taika pysähtyy. Siis oikeesti. Aivan mahatava koira!! Harmittaa niin vietävästi, et on C/D lonkat. Muuten treenaisin sen kisakuntoon. :) Mut niin korkeita hypyt et en taida uskaltaa sillä ottaa.

Kyselin mahdollisuutta toiseen treenikertaan viikossa ja mahdollisesti pääsen muutaman mukaan, jos joskus menevät treenaamaan omillaan. Pitää vain opetella käyttämään sitä palstaa, jossa kirjoittelevat. :) En meinaa koskaan muistaa sitä katsoa. Sit saa toisinaan ainakin vähän extra treeniä. :)

Taika on kyllä yllättänyt mut ihan totaalisesti tykkäämällä agilitysta. Se ei meinannu autoonkaan tulla millään tänään. :) Voi että kun oli kivaa. :)

Huomenna Taika on lusinut kahden viikon saikkunsa. Tämä aika on menty pikkupikkulenkeillä. Ennen 10 min pissitys on ollut Taikan lenkkinä nyt pari viikkoa. Alussa en antanut sen jolkotella vaan mentiin ihan hitaasti. Aikaa meni kauemmin. Viime vkl käytiin reissussa, niin siellä Taika sai hieman jo riekkua. Huomasi välillä, et Unna kun oli raisu niin hieman sattui. Ei vinkunut, mut ei riehunut samalla tavoin kuin voisi. Nyt pari päivään Taika on ollut ihan mahdoton. Riekkua pitäisi, kai se nyt on selvää, kun liikkumatta ollu jo pari viikkoa. :)

Lauantaina mennään takaisin alkuun eli samaan seuraan, jossa jalka viimeksi meni. No, josko se nyt menisi paremmin, osaan ainakin varoa ja toppuutella nyt. Ja lämmitellä pitää.

Aamulla käytiin ensimmäinen 20 min normaali nopeuksinen lenkki. Ihan hyvin Taika sen meni. Tässä hiljalleen matkaa pidennetään.

Taas oli aika käyttää Taikan lääkärikuluvakuutusta. :/ Typy reuhosi kavereitten kanssa toissapäivänä ja vingahti tosi lujasti kesken kaiken. Hammasta tuli muille, jos lähelle menivät. Hieroin hetken ja sen jälkeen Taika käveli omia menojaan muiden telmiessä. Sama tapahtui kerran aiemmin Unnan kanssa aitauksessa. 

Nyt kipu kesti pitempään. Eilen käveli, vaikkakin jotenkin täksöttäen. Tänään herätessä ei varannut jallalle. Linkutti koko ajan, ei mennyt aamupissallekaan. Selvästi sattui lujaa. Lekurissa kehoitettiin sinne menemään, joten sinne matka vei. Jouduin ensin kantaan Taikan sisään, koska se tuntee jo paikan. Sit jouduin kantaan sen huoneeseen, koska se pyristeli vastaan.

Lääkäri yritti selvittää, mistä sattuu. Väänteli jalkaa sen, mitä sai. Taika pisti hanttiin niin lujasti, et sain tehdä töitä, et se pysy pöydällä. Polvea ei saanut tarkistettua, kun ei Taika pitänyt sitä rentona, mutta kipu saatiin paikallistettua takajalan lähentäjä-lihakseen. Hoitona kortisonia suoraan lihakseen, mikä tarkoitti, että vastustelun vuoksi se piti laittaa kevyeen nukutukseen. Kun kerran unten maille meni, otettiin epäviralliset lonkkakuvat, joista tarkastettiin ettei nivelrikkoa ole. Lonkat näytti hyviltä, ei nivelrikkoa. Polvet tuntui myös hyvältä, kun nukutuksessa ne katsoi. Ei löysyyttä. Samaan syssyyn otettiin viralliset kyynärkuvat. Lekurin mielestä ne näytti hyviltä, mutta kennelliiton lääkäri Liman sen viimeisen sanan sanoo. Jäämme sitä siis odottamaan.  Siitä ei koskaan tiedä, mikä lopullinen tulos on.

Taikalle laitettiin piikki suoraan lihakseen. Lekuri meinas, että voi olla revähdys tai rasitusvamma. Että tän tyypin vammat voi muuttua kroonisiksi ja sit niitä on vaikea parantaa. :/ Mutta nyt tämä lääke plus kaksi viikkoa lepoa. Sen jälkeen on ennen jokaista leikkihetkeä tai urheilusuoritusta lämmiteltävä 20 min ja suorituksen jälkeen vielä 10-15 min. Suoraan kylmiltään ei saa päästää leikkimään.

Huojentavaa kuulla, että lonkat on ok, samoin muut. Ja tuo vammakin vaatii vaan enemmän kävelemistä. Kysyin Taikan lihavuudesta. Sehän parhaimmillaan painoi 22 kg. Nyt painaa 19 kg, kylkiluut jo tuntuu. Lekuri sanoi, et on timmissä kunnossa alkuun nähden. :) Oli samaa mieltä mun kans, et noin kilon verran vielä voisi lähteä. Kuuri siis jatkuu. :)

Huittisissa su 24.5.2009
Tuomareina Sirkka Lempinen ja Jorma Lankinen

Arvostelu
Toimintakyky -1 Pieni
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus -2 Pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus - Laukausaltis
Pisteet 121-31= 90

Tiesin, että testissä on ampumiskohta ja olin tyytyväinen, kun se on testin viimeisenä. Tiesin, että Taika reagoi niihin. Vasta aamulla tajusin, että kyllähän ne muiden koirien paukut mei autoon kuuluu, jolloin jo ennen omaa vuoroa paukkuu. :/ Käytiin kävelyllä välillä ja siellä Taiks oli OK. Palattin autolle just ennen kun meitä edellisen koiran paukut tuli. Siinä sitä sit mentiin. Toisen koiran mentyä otin Taikan autosta ja kyllä siitä huomasi, että jännittynyt on. Kun tuomari sit tuli, niin leikki kyllä sen kanssa ja aloitti keskustelun heti, kun tuomari avasi suunsa. Häntä heilui, ettei se siinä vaiheessa enää mitenkään paniikissa ollut. :)

Olin katsomassa yhden testin ennen meitä, joten vähän tuli tietoa, mitä tehdään.  Ilmeisesti silti olin vähän jännittynyt, kun tuomari loppukommenteissa emännästäkin mainitsi. :P Ei muuten oikeastaan paha ollut, mutta silloin, kun Taika pelkäsi tosissaan ja kiskoi hihnaa kun ei pakoon päässyt (kelkka), niin silloin tuntui pahalta. Luulin, että Taika kestäisi kelkan pelkällä haukulla ja pienellä vetämisellä, mutta se pelkäsikin sitä ihan kunnolla. Veti hihnan taakse niin lujaa kuin sai.

Taikasta sanottiin, jotta on rauhaton koira eikä pysty keskittymään yhteen asiaan vaan pälyilee koko ajan. Siis Taika rauhaton!?! Tuo mun ylirauhallinen koira!? Kaikki muu oli testissä ok, mutta ei se kyllä rauhaton ole! Kaikkea muuta. Näin jo heti alussa, et ne paukut vaikutti sen käytökseen, odotti koko ajan, et mistä paukkuu. Kyl luulisin, et tuo teki ison osan siitä käytöksestä. Alussa sinne mennessähän Taika oli kans levoton, vaikka normaalisti tuollaisessa tilanteessa ei vedä yhtään tms. Nyt pyrki koko ajan pihan toiselle puolelle siin tuomaria odotellessa. Ehkä syynä oli siellä ollut äitini, jota ei päässyt moikkaamaan, tai se, että olis pitänyt päästä haisteleen piha ja ihmiset paukkujen takia. En tiedä. Mut ei se kyl mitenkään rauhaton koira ole mun mielestä (riippuu mitä rauhaton tässä yhteydessä tarkoittaa). Testin jälkeen tuloksien luvun lomassa Taika kävi maate. Tuomari heti, että no nyt nukuttaa. Mut Taikahan käy aina maate, jos mitään ei tapahdu. Nyt tosin ei ollut rento asento, vaan kävi kun ei autoonkaan päässyt.

Tuo alun ampuminen harmittaa tosissaan. Olisin halunnut nähdä , miten luonnetesti menee ilman valmista pelkoa. Mut ei voi minkään. Ihan hyvin se silti meni. Pehmeä oli kuten tiedossa on ennestäänkin. Mut ei kaikkein pehmein vaihtoehto. Ei myöskään kaikkein paukkuaroin vaihtoehto ruksattuna, joten hieno juttu. :)

Tuomari sanoi lopussa jotakin, et Taika tukeutuu hihnaan. Et yhdessä me pystytään mihin vain, mut kun koira jää yksin, se *en muista sanoja*. Et se näkyi selkeästi siellä. Sanoi myös, että Taika puolustaa mua, kuten koiran kuuluukin. Mä vaan mietin, et puolustaako se mua vai itseään. Mistä sen näkee? :)

Tuo tulosten luku otettiin nauhalle, mut tuuli, etäisyys ja tuomarin hiljainen puhe teki sen, että vain sieltä täältä sanoista saa selvän. :( Harmittaa, kun Lankinen niin hyvin selitti kaiken, et miksi tämä ja tämä tulos. Sen verran tuota jännitin kuitenkin ja kun termit mulle vieraita, niin ei ihan ajatuskoppaan kaikki mennyt. Olisin halunnut kuulla uudestaan. Harmii hirveästi. :/ Yritän vielä kokeilla saisko kohinaa ees hiukan pois, mut epäilen.

Lopuksi Lankinen vielä käski ostaa koiralle makkaraperunat. Totesin, että maksalaatikkoa oli aikomus antaa. Lankinen siihen, että ei kun nyt tarvii makkaraperunat. :D Mulla varmaan oli huuli pyöreänä, siis koiralle makkaraperunat? Mahtaako ne nyt ranskiksista ihan niin paljon pitää. :P En sit totellut tuomaria, johan noil olis mahat sekaisin moisesta annoksesta näin yks kaks. :D Herkkuja kyllä tuli illan mittaa. Vähän subwayta, jäätelöä, paketti nakkeja ja vielä iltapalaksi mehevä hirven luu. :)