Punttilan Jenni järjesti pentuetapaamisen lammaspaimennuksen merkeissä. Muutama paikka oli vapaana vieraileville tähdille ja niinhän minä Taikan mukaan ilmoitin. Kerrottakoon, että tässä vaiheessa en vielä tiennyt, että tulevan koirani emä oli niiden kurssitovereiden joukossa, saati, että joskus Jenniltä koiran ostaisin. :) Jälkeenpäin kuvista huomasin, että olenhan minä Unnan emän tuolla nähnyt.
Päiväksi osui kaunis aurinkoinen kesäpäivä. Lampaita oli melkoinen lauma, lappalaiset rauhoittuivat haukkumiselta vasta puolen tunnin - tunnin kuluttua saapumisesta. Se on se vakio näitten lappalaisten kanssa, olen huomannut. Pitäähän se kuulumiset vaihdella. :) Jokainen koira pääsi neljä kertaa touhuamaan lampaiden kanssa. Kaksi ensimmäistä kierrosta olin Taikan kanssa lampaiden takana. Opeteltiin menemään oikealla etäisyydellä ja rauhoittua. Varsinkin eka kierros oli ihan vain rauhoittumista ja lampaiden perässä kulkemista. Taika kun olisi mielellään mennyt vähän lähemmäs niihin tutustumaan. :)
Kolmannella ja neljännellä kierroksella minä menin kepin kanssa lampaiden eteen, Taika jäi opettajan kanssa lampaiden taakse. Taika siis pitkässä liinassa, jonka toisessa päässä ei lopulta ollut ketään. Taika kulki nätisti lampaiden takana. Seis - tänne - seis - tänne - seis - tänne. Tai jotakin sinne päin kävivät käskyni vuorotellen, kun yritin saada koiran pysymään oikealla etäisyydellä lampaista. Se oli vaikeaa. Lopulta Taika oli niin sekaisin siitä, mitä sen pitäisi tehdä, että kielloista huolimatta kiersi lampaat ja tuli luokseni. Se hyppäsi mua vasten ja jos osaisi puhua, niin varmasti olisi kysynyt, jotta mitä ihmettä sää akka oikein haluat. :D
Lampaat piti saada pysymään kasassa ja ohjata koko lauma tolppien välistä. Välillä ohjaajan piti pyytää oma taitava bordercolliensa lampaita hakemaan, kun me Taikan kanssa onnistuttiin lauma levittämään ympäri laidunta. :D Yllättävää, että Taika kyllä huomioi sen borderin, muttei yrittänyt mennä sen luokse. Olin varma, että se lähtee katsomaan, jotta kukas oot.
kovin pitkää sepustusta en enää näin muutaman vuoden jälkeen saa aikaiseksi, koska en enää muista niin tarkkaan. Mukavaa oli, toivottavasti pääsemme vielä joskus uudelleen! Olen ajatellut, että sitten, kun minulla on oma talo, ostan muutamia suomenlampaita (kun ne porot tuskin näillä leveysasteilla viihtyy :P) ja harjoittelen paimennusta koissujen kanssa. Mitä sitä ei koirien eteen tekisi. ;)
